Valosokeutta kansalle, Tapani Kansalle

Miksei aina voi olla perjantai? No, jos aina olisi perjantai, niin kaikki päivät olisivat työpäiviä. 

Hyvää alkanutta ranskalaisen valkoviinin höyryistä viikonloppua kansalaiset. 

Muistatteko Komisario Columbon, jota esitti loistava Peter Falk?

Sehän kävi aina turisemassa epäiltyjen luona niitä näitä ja lopuksi, kun oli jo lähdössä, niin "muisti" esittää vielä yhden rikokseen liittyvän kysymyksen. 

Toisinaan väsyneestä sanasepostanne tuntuu samalta. Turisen niitä näitä, ja sitten muistan lopuksi sanoa jotain remontoinnista. Toisaalta, eipä tuo haittaa. Mukaavaahan tämä tyhjänpäiväinen turinointi on.

Mietin tässä joku tovi sitten, että en kai voi lopun elämääni kirjoittaa blogia pelkästä remontoinnista. Jossain vaiheessa pitää tietenkin kirjoittaa myös sisustamisesta, ja nimenomaan sisutamisesta talon rakennusajan henkeen. 

Mutta jospa nyt sitten kirjoittaisin sellaisista asioista, joita olen tehnyt ihan viime aikoina. Tähän mennessä olen käynyt läpi jo aikaisemmin tehtyjä remontteja lukuunottamatta puumajaa ja kastelutynnyreiden turvarautoja, jotka olen tehnyt ihan parin viikon sisällä.

Kävin likaisessa mielessäni läpi remontteja, jotka on vielä listaamatta tänne. Esimerkiksi eräs suurempi peruskorjaus ajoittui viime kesälle, kun pamautimme keittiön uuteen uskoon. Siitä tulee syssyllä erikoisnumero. Lukijalahjat ja näytesamppoot sivujen välissä. Ja niin helevetin ihania kuvia valmiista keittiöstä, että ensimmäiset varailee aikaa keittiösuunittelijalle jo ennen kuin juttu on edes luettu loppuun. Oottakeehan vaan.

Ulkovaloja olin pohtinut jo pitkään. Niiden kanssa pitää olla todella varovainen, kuten valojen kanssa muutenkin. Kaupoista ja netistä löytyy lukematon määrä lamppuja ja valaisimia. Led-tekniikan kehittyessä ja ylipäätään tultua mukaan pippaloihin tuntuu, että mahdollisuudet käyttää valoja ovat rajattomat.  Niissä on jotain kiehtovaa, ja niillä on tavallaan helppo sisustaa ja luoda tunnelmaa. Se on myös kohtuullisen halpaa puuhaa.

Mietitäänpä hetki. Esimerkiksi keittiö. Peruslamppu tiskikaapin alla ja lamppu ruokapöydän yllä. Siinä se aika peruskuvio suomalaisessa keittiössä. 

Nyt voi hommata led-nauhaa kaappien alle, kaapien päälle ja alakaapin sokkeliin. Spotteja yläkaappien alle. Pieniä ledejä voi upotella sinne tänne. Huh huh, puistattaa pelkkä ajatuskin siitä, miten paljon mahdollisuuksia on. Siihen peruskeittiöön voi siis saada todella pienellä vaivalla aivan uuden ilmeen valojen avulla.

 Mutta mikä sitten on vaarallista? No se, että niitä voi laittaa liikaa, tai laittaa muuten vaan mauttomia lamppuja sinne tänne, tai kauniita lamppuja niille sopimattomiin paikkoihin. Myös yksittäisen lampun kohtuullisen huokea hinta sokaisee.

Itse lukeudun niihin torspoihin, jotka voisivat sumeilematta iskeä lamppuja ja valoja pihat ja huoneet täyteen sen kummemmin miettimättä. Onneksi mielitiettyni toimii minulle loistavana suodattimena näissä asioissa, ja kertoo minulle hillitysti ja tyynesti mielipiteensä ja samalla toivoo, että itsekin tajuan valosokeuteni. Yleensä minulla menee noin vuorokausi ymmärtää liian hullut ideat, ja näin löydämme hekumallisen harmonian, niin taloon kuin ruusuiseen liittoommekin. Eikö olla ihania, hä?

Tärkeintä mielestäni on miettiä asunto tai talo ja sen tyyli. Vaikka ajatus kuinka kutkuttaisikin, on ihan älytöntä laittaa esimerkiksi tähän rakkaan valotaitelilijanne 1960 rakennettuun Villaan pihan täydeltä moderneja pylväsvalaisimia  tai terassin reunalaudat täyteen upotettuja led-valoja, jotka heijastavat sen kuuluisan viuhkakuvion seinälle.

 Korostan, että tämä on minun mielipiteeni, mutta yritän yksinkertaistaa sen näin. Miltä vaikuttaa led-huomiovalorivi 1983 vuosimallin Ladan pyöreiden ajovalojen alla ja lisäherkkuna pyllyssä piippaava peruutustutka. Ei tuu mittää.

En halua latistaa pariskuntia, jotka ajelevat asuntomessuilta siihen 70-luvun lopun taloonsa ja hilpaisevat heti seraavana päivänä ostamaan ulkovalot muistiinpanojensa mukaan. Niitä kannattaa päivittää tarpeen mukaan, mutta muistakaa ihmiset se minne ne valot tulevat ja arvostakaa taloa ja sen aikakautta. Ei sen historian takia, vaan ihan vaan sen faktan takia, että ristiriidat näyttää hölmöltä.

No okei, en minäkään elä täysin kuten opetan. Jostain syystä minun oli pakko saada edes jonnekin valaisimia, joissa on seinän mukainen valo. Hyvin käytettynä ne korostavat seinää ja rakennusta hienosti. Jos niitä on metrin välein, niin sitten pitää miettiä. Itse täräytin terassin ulkovalon ja talon numerokyltin tilalle tällaiset valot. Kaikkiin ulkovaloihin (paitsi yhteen) valitsin materiaaliksi ruostumattoman teräksen, ja sen takia, että se on valkoisen talon pinnassa kohtuullisen huomaamaton väritys.

Ruostumattomasta teräksestä tehty numero on vielä tilauksessa ja saapunee piakkoin residenssiimme. Päivitän siitä sitten erikseen kuvan. Mutta tuohon alle sen pitäisi tuleman. Minusta se on parempi kuin kermaaminen valkoinen laatikko jossa on numero.

Ylläoleviin kahvikupin näköisiin valaisimiin ostin erikseen 4,5 watin led-lamput. Tiedoksi se, että led-lamput pitävät enemmän kylmästä kuin lämmöstä, joten niitä voi aika huoletta viljellä ulkovalaisimiin. Kannatta kysyä silti myyjältä. Kannattaa tosin myös varautua siihen ettei myyjä tiedä siitä mitn.

Talon päätyyn, joka toimittaa myös autotallin virkaa, halusin ensin kaksi kappaletta käpy-mallisia valaisimia. Mutta jälleen otettuani sen järjen hivenen käteeni, olin pakotettu siirtämään toisen valon etuseinustalle, jossa sitä valoa oikeasti vähän tarvitaankin. Valaisimiksi valikoitui pitkän pohdinnan jälkeen Airamin Minikäpylä valaisin.

Mutta sitten päästään siihen aivan käsittämättömän mahtavaan asiaan, joka tekniikan ja elektroniikan kehitys on meille pamauttanut päin naamaa kaikessa hiljaisuudessaan.

En oikeasti tiennyt sitä, että ulkokäyttöön tarkoitetuissa energiasäästölampuissa on myös sellaisia vaihtoehtoja, joissa on hämäräkytkin itse lampussa. Hinnan luulin olevan jossain korkeuksissa, mutta nämä eivät itseasiassa ole edes kovin kalliita. Pieni lauantaipäivän otanta rautakaupoissa tosin todisti sen, että joka kaupassa näitä ei vielä myydä. Eli allaolevassa kuvassa näkyvä lamppu, jossa on tuo intialaishenkinen punainen piste, on hämärkytkimen sensori.

Näissä on se hyvä puoli, että erillistä hämäräkytkinlaitetta ei tarvita. Itse kytkin sinänsä ei ole huono asia, mutta sen tuomat sähkövedot lampun vieressä tuovat ylimääräistä rojua lampun viereen, ja se kuuluisa harmonia kärsii. Ylläoleva megaman on 15 watin suuruinen ja ei heti kallista meidän jo valmiiksi haurasta talouttamme.

Lopuksi, mutta kyllä, viimeiseksi, piti takapihalle täräyttää yksi kappaletta liiketunnistinvalaisimia (niin paljon kuin niitä inhoankin). Ja onhan se sitten kiva katsoa kun lapset teini-iässä yrittävät hiipiä kotiin takaoven kautta siiperille tai oluelle haisten niin ettei kukaan huomaa. Tässä tapauksessa päädyin Steinelin liiketunnistinvalaisimeen.

Vaikka asennukset tehnyt naapurin setä tiputtikin vahingossa ylläolevan valaisimen lasipallon maahan ja se meni tuhannen "mirrin" palasiksi, niin silti pääsin asennuksissa halvalla. 

Tässä teille kaikille oiva vinkki. Jos nyt vaikka baaritiskillä tai tuttavapiirissä oleva henkilö kertoon olevansa putki- tai sähkömies tai vaikk Hulk, niin oli hän sitten kuinka rasittava tai eriävämielipiteinen tahansa (huom. naapurin setä on erittäin mukava mies), niin kannattaa tarjota hänelle heti olut. Hallitus pienentää kotitalousvähennysten määrää koko ajan jolloin oma osuus kasvaa, ja se tarkoittaa sitä, että sen lampun asennus maksaa sinulle enemmän.

 Eli jos satut tuntemaan sähkö- tai putkimiehen, niin on se sinulle kultaakin arvokkaampi tuttavuus. Hulkille nyt kannattaa muuten vaan tarjota olut, koska jos kaveri on jo valmiiksi vihreä vihasta, niin ei sille vittuilemaan ainakaan kannata alkaa. Miettikää nyt, juopunut Hulk.