Vielä minä sen nurmikon kesytän

”Eiköhän se ole parempi, että menet omalle pihalle riehumaan? Ovat varmaan huolissaan taas”

Se on moro sanoi hauki kun rapalan suuhunsa sai.

Kävipä tuossa taannoin kesällä niin, että appiukkokokelas antoi yhden kolmesta ruohonleikkuristaan Työnallelle. Ei kuulemma ehdi ajaa kaikilla kerralla. Samaan lahjoituskampanjaan sisältyi myös akkukäyttöinen trimmeri, siis nurmikko-trimmeri. Vähän aikaa sitten sain myös kaksi kappaletta polttomoottorikäyttöisiä trimmereitä. Kävin ostamassa myös kanisterillisen pienkonebensiiniä . Enää ei ollut kuin yksi ongelma: nurmikko ei kasva!

Syykin oli yksinkertainen. Nurmikkoa ei ollut huollettu ja hoidettu juuri mitenkään viimeiseen 30 vuoteen.

Lähempi ja intensiivisempi tutkistelu osoitti, että sammalta oli erittäin runsaasti joka puolella nurmikkoa.

 Nurmikon sammaloituminen johtuu useasti liian tiiviistä maasta ja näin ollen juuret eivät saa happea ja sammal ottaa niskalenkin.

Viime syksynä ostin säkillisen kalkkia ja levitin kalkit nurmelle, jonka jälkeen oletin Edenin puutarhojen avutuvan kevään ensimmäisenä päivänä postia noutaessani. No eipä se sitten avautunutkaan. Tänä kesänä nurmikon ajoin kaksi kertaa ja ilman näkyvää tulosta. Blogin pääkuvasta näkyy nurmikko ja pihan kohtuullisen hyvin ja eipä se kovin elinvoimaiselta näytä.

Sisuunnuin. Ostin rautaharavan, kolmen kilon säkin nurmikon siementä, 8 säkkiä puutarhamultaa ja kolme tölkkiä olutta. Kanankakkaa ja lainaksi piikkikengät sain naapurilta.

Nurmikon voi kylvää keväällä tai syksyllä. Syksyllä kylvöaika on joidenkin ohjeiden mukaan elokuusta syyskuun puoliväliin asti. Näin nurmiheinät ehtivät taimettua ennen pakkasia. Alustan luontainen kosteus on se juttu, siksi kevät tai syksy ovat parasta aikaa.

Aloin rapsutella sammalta pois rautaharavalla ja kyllä, se on erittäin raskasta puuhaa. Suorituksen raskautta lisäsi se, että sidoin myös ilmauspiikit saappaisiin. Eli iltapuhde aloitettiin nurmikon ilmauksella.

Kun vanhat sammaleet oli heivattu mäkeen, oli aika levittää puutarhamultaa kanankakan kanssa pihamaalle ohueksi kerrokseksi. Kovin isoa kerrosta ei mielestäni tähän tarvittu koska maata tuli paljon näkyviin rapsuteltuani sammalta pois.

Lopuksi levittelin siemenet, siis ne nurmikon siemenet, pihalle ja haravoin kevyesti päältä, että siemenet peittyivät multaan.

Täytyy myöntää, että olen tässä puuhassa hiukan rosvosektorilla. Pukkaa nähkääs arveluttamaan siinä vaiheessa, kun tytär seisoo rappusilla ja pitelee nenäänsä.

Nyt se on sitten herran hallussa, että mitä tapahtuu. Kukoistaako nurmikko keväällä? Onko naapurin koirat rapsuttelemassa maata päälle? Onko Työnalle saanut haasteen vai kiitosta? Kaikki tämä ja paljon muuta selviää sitten joskus.

Saattaa olla, että joku puutarhuri haluaisi oikein henkilökohtaisesti tulla vetämään avokämmenellä litsarin Työnallen naamalle, tai sitten tulisi oikein kädestä pitäen kiittämään, että näin sen pitää mennä. Asiaan paremmin vihkiytyeet, ja myös muut, ovat tervetulleita kommentoimaan joko blogiin tai Facebook-sivuille.

Viikonloppuja!